Työn tekemisen mielekkyydestä

Törmäsin taannoin syystä ja toisesta ruotsalaisella tutkimusta esittelevällä forskning.se-sivustolla lehdistötiedotteeseen, joka oli sosiologi Roland Paulsenin kirjoittamasta kirjasta Arbetssamhället (Työyhteiskunta). Teema jäi mietityttämään.

Linkki lehdistötiedotteeseen tässä.

Lehdistötiedote/kirja nostaa esille joitain kiinnostavia yleisiä näkökulmia ja kysymyksiä koskien nykyistä työelämää. Paulsen toteaa ruotsalaisen työn tuottavuuden nousseen 1930-luvun jälkeen yli viisinkertaiseksi. Samalla todetaan, että töitä tehdään ehkä enemmän kuin koskaan ihmiskunnan historiassa, tai ainakaan ajallisesti mitattuna työmäärä ei ole laskenut yhtään.

Tuottavuuden nousun syyksi nostetaan niin tässä, kuin muissakin aihetta koskevissa keskusteluissa jatkuvasti etenevä erikoistuminen, tehostuvat työorganisaatiot ja teknisten innovaatioiden kehitys ja käyttöönotto. Tuottavuuden kasvu ei siis kuitenkaan ole vapauttanut ihmiskuntaa työn ikeestä.

Paulsen myös nostaa esiin, että työstä sinänsä on tullut kasvavassa määrin itseisarvo ja sitä tehdään, jotta kasvavassa määrin voitaisiin tyydyttää tarpeita joita ei vielä vähän aikaa sitten tiedetty olevan olemassa. Yhä harvemmin nousee esille yleinen kysymys siitä, miksi työtä ylipäätään tehdään.

Politiikassa työn tekemistä käsittelevä peruskysymys pitää jatkuvasti muotoilla uudelleen työtä tekeville, jotta yleinen käsitys sen absoluuttisen minimimäärän tarpeesta ei kyseenalaistuisi. Suhteessa talouskasvuun puheessa on tapahtunut muutos: ennen töitä tehtiin jotta olisi talouskasvua, nyt talouskasvua haetaan, jotta olisi työpaikkoja.

Myös nykyisessä suomalaisessa poliittisessa puheessa toistuu samaat teemat, joista Paulsen mainitsee. Eduskuntapuolueet kilpailevat siitä, kuka pystyy vakuuttamaan toimenpiteidensä luovan eniten työpaikkoja. Kukaan ei edelleenkään kysy, mitä varten nämä kaikki työpaikat tarvitaan. Nykyisessä taloudellisessa tilanteessa se on itsestäänselvyys.

Tässä kohtaa moni varmasti viittaa myös lisääntyneen materian määrään ihmisten elämässä. Totta kyllä, ihmisten aineellinen elintaso on noussut, mutta onko kyse näin suuresta noususta? Tämä kriittinen kysymys mielessä voisi asettaa kovasti vaahdotut ja esillä pidetyt teemat työurien pidentämisestä, kestävyysvajeesta ja huoltosuhteen muutoksesta uuteen valoon. Mihin tuottavuuden kasvusta saatu hyvinvointi on valunut?

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s