Totaalikatastrofin vaara hirmuinen

Olen törmännyt hiljattain madiassa kahdesti periaatteessa samaan viestiin. Taloussanomat tiivistää sen Jyrki Kataisen lausuntoon: Totaalikatastrofin vaara hirmuinen.

Talous

Katainen maalaa kuvaa euroalueen tilanteesta, jossa ollaan lähellä vastaavaa romahdusvaaraa, jossa oltiin 2010 Kreikan kanssa.

– Silloin oli totaalikatastrofin vaara hirmuinen. Ja semmoinen on tilanne nytkin.

Hän puhuu myös syvenevästä luottamuspulasta euroalueen päättäjien välillä.

– Syynä on se, että monia päätöksentekijöitä aidosti pelottaa.

Myös yhteisvaluutan hajoamisen seurauksia ei voi ennustaa.

– Tilanne ajautuisi kaaokseen, joka ei olisi kenenkään käsissä.

Kataisen mukaan yhteistä kaikille onkin se, että Euro halutaan säilyttää, mutta ainoastaan keinoista on erimielisyyksiä.

Silti kaikkiin mahdollisuuksiin pyritään varautumaan, vaikka se tilanteen arvaamattomuuden vuoksi onkin vaikeaa.

– Kaikki maat, Suomi mukaan lukien, tekevät mielikuvaharjoituksia siitä, mitä sitten jos meistä riippumattomista syistä kaikki menee vikaan.

Katainen tekee tässä kiinnostavan liikkeen, hän nimittäin maalaa uhkakuvan katveeseen, jonne kukaan ei voi nähdä. Euron hajoamisen seuraukset ovat arvaamattomia ja vaarallisia. Missään ei sanota suoraan mitään muuta, kuin että vaara vaanii varjoissa – vaaran luonteesta ei ole tietoa.

Toisaalta Katainen esittää tilanteen ratkaisun avaimen kaikille yhteisessä pyrkimyksessä. Jos kaikki haluavat pysyä Eurossa, on päättäjien vain päästävä yksimielisyyteen, jotta tilanne saadaan selkiämään. Osoittamalla tuntemattoman ja hallitsemattoman vaaran Katainen hankkii mandaattia mille tahansa toimenpiteelle, mitä tilanteen ratkaisemiseksi joudutaan tekemään.

Öljy

Tere Vadén keskustelee tulevasta energiakriisistä Kusarissa otsikolla Energiavallankumous on jo käynnissä. Vadénin mukaan:

Halpa energia loppuu ja kasvutalous joutuu ongelmiin.

Vadén jatkaa selvittäen eri aikaisesti, eri puolilla ja eri tasoilla tapahtuvan ympäristön kriisiytymisen, infrastruktuurin romahtamisen ja resurssisotien vyyhtiä.

– Infrastruktuurin romahdus voi tapahtua yhtä aikaa sen kanssa, että yhteiskunnalliset hierarkiat korostuvat ja toiset ihmiset rikastuvat.

Vadén käyttää esimerkkinä Venäjän Karjalaa, jossa hän kävi alkukesästä. Parin kymmenen kilometrin taksimatkaan meni kaksi tuntia, koska tie oli käyttökelvottomassa kunnossa. Paitsi siinä kohdassa, jossa se ylitti rikkaiden käyttämän lentokentän.

Tärkeää on huomata absoluuttisen resurssin aito niukkuus.

– Kyse ei ole siitä, että meidän pitäisi rajoittaa energiankäyttöä. On tosiasia, että öljynkäyttö vähenee OECD-maissa riippumatta siitä, halutaanko sitä vai ei.

Kaikki eivät tähän kuitenkaan usko.

Tuomas Enbuske ennustaa pamfletissaan Ajatusten alennusmyynti, että jos öljy loppuu, yritykset keksivät tilalle yhtä hyvän energianlähteen.

Vadén jatkaa selvittämällä sen, mitä monet öljyhuippu-teoreetikot ymmärtävät vallan hyvin ja mistä valtamediassakin jatkuvasti keskustellaan enemmän.

Tiivistäen: maailman tärkeimmän välittömän ja välillisen raaka-aineen, öljyn, tuottaminen maksaa jatkuvasti suhteessa enemmän, koska samalla kun sen kulutus lisääntyy, on sitä on yhä vaikeampi saada kaivettua maasta esiin. Myös öljyn laatu, eli energiatehokkuus on jatkuvasti vuosikymmenten saatossa heikentynyt.

Samalla ”kehittyneen” maailman infrastruktuuri lepää niin syvällisellä tasolla öljyn harteilla, ettei mustan kullan enimmäkseen bensiinin raaka-aineeksi mieltävä arkiajattelu sitä edes meinaa tavoittaa.

Toisaalta kaikki vaihtoehtoenergiapuheet ovat enemmän tai vähemmän potaskaa, koska energiatehokkuudeltaan ja käsiteltävyydeltään öljy on ylivoimaisesti paras resurssi. Vaihtoehtoisten energiamuotojen tuottaminen on myös riippuvaista öljystä, mutta välittyneellä tavalla. Jos katsotaan absoluuttisia lukuja, tuotettaessa biobensaa energiaa saattaa jopa kulua enemmän kuin sitä saadaan kakusta irti. Energiankin tuottamiseen tarvitaan energiaa.

Syy-yhteys

Näiden kahden totaalikatastrofiskenaarion välisen yhteyden tarkastelu on tämän kertainen pointti. Öljy on elimellisesti kiinni taloudessa ja sen kehityksessä. Vaikka puhetta on ollut paljon immateriaalitaloudesta, on historiallisesti kasvava talous tarvinnut absoluuttisessa määrin aina kasvavan määrän energiaa. Ei energiaa, ei talouskasvua.

(Tasapuolisuuden nimissä pitää tuoda kuitenkin esille, että loputtoman talouskasvun mahdollisuuteen on liitetty myös loogisia perusteita. Historian tuottaminen kokemusten perusteella suhtaudun itse tähän malliin melko varauksella.)

Toisaalta markkinamekanismi hinnoittelee tämän elintärkeän resurssin kasvavassa määrin pihalle tilanteessa, jossa kapitalistiset yhteiskunnat tekevät raivoavampaa kasvupolitiikkaa kuin koskaan. Ei kasvua, ei ulospääsyä kriisistä.

BTW, ja nyt ei olla vielä edes puhuttu kasvavan energiankulutuksen ympäristövaikutuksista.

Usko

Mikä neuvoksi?

Enbuske ehdottaa markkinamekanismia, Katainen täyttä alistumista kuripolitiikalle, eli käytännössä samaa asiaa, paitsi ettei Kataisen markkinausko ole puhdasta. Vaikkei tätä paradoksia pyritä koskaan selvittämään, on uusliberaalien poliitikkojen, kuten Kataisen puheet ristiriitaisia.

Yhtäältä uskotaan markkinoiden itseohjaavuuteen, toisaalta ollaan valmiita tekemään poliittisesti mitä vain, jotta niiden luottamus voitaisiin säilyttää.

Enbusken usko on puhtaampaa, siksi hän päätyy esittämään ratkaisuksi vain markkinamekanismia. Markkinamekanismin ongelma kuitenkin on, että se tarjoaa tilanteeseen kuin tilanteeseen samaa patenttiratkaisua – siirtymistä toisenlaiseen tekemisen tapaan. Öljyhuipputeorian pohjalta kuitenkin vaikuttaisi, ettei toisenlaista tekemisen tapaa ole. Öljy ei ole korvattavissa.

Mihin tässä sitten pitäisi uskoa?

Öljyhuipun kaltaisia teorioita syytetään tietenkin usein fatalismista ja epäuskottavuudesta. Teen tästä hieman psykologisoivan oletuksen. Nähdäkseni tämä johtuu siitä, että jos teorian ottaa vakavasti, on sen tuottama tulevaisuusskenaario varsin epämiellyttävä. Ympäristön kriisiytymistä, infrastruktuurin romahtamista ja resurssisotia. Tietty tämän kaltaisia asioita on mahdoton myös todistaa aukottomasti, onhan tästä öljyn loppumisesta ennenkin puhuttu.

Toisaalta usko markkinamekanismin tuottamaan teknologiseen ratkaisuun on täysin loogista ja osoittaa uskojaltaan vakaata harkintakykyä. Kaitselmuksen kaltainen voima ohjaa toisistaan riippumattomat toimijat sen kaltaiseen kollektiiviseen toimintaan, jossa mikä tahansa tilanne tulee ratkaistuksi ikään kuin itsestään. Kuulostaako uskottavalta?

Aidosti niukan energiaresurssin kohdalla ajatus sen loppumisesta on siis epäuskottava, mutta usko jumalaiseen kaitselmukseen verrattavan näkymättömän käden parantavaan voimaan täysin looginen. Tämä johtuu siitä, että ajatus on täysin looginen, nimittäin jos ajatuksen reunaehdot hyväksyy ja on valmis tuottamaan todellisuudesta täysin sen näköisen, toimii logiikka aukotta. Tosin tälle saattaa olla joitain inhimillisiä ja ympäristön tuottamia esteitä.

En pyri falsifioimaan tässä hintamekanismin toimintaa, siihenhän näkymättömällä kädellä jotakuinkin siis viitataan. Kyse on paremminkin siitä, millaisia aitoja mahdollisuuksia ja vaihtoehtoja politiikalla ja markkinoilla tuotetaan, ja voidaan tuottaa, ihmisille päättää.

Aidon kulutuskysynnän lasku saattaa antaa tuottajille kannustimet pyrkiä keksimään ratkaisu energiaongelmaan, mutta ongelma on vähintäänkin ratkaisussa. Ei ole mitään takeita siitä, että ratkaisua on ylipäätään olemassa, jolloin markkinamekanismi jättää ihmiset asian kanssa oman onnensa nojaan. Toisaalta kulutuskysynnän lasku saattaa antaa tuottajille kannustimet nostaa kädet pystyyn tai pyrkiä loputtomiin siirtämään tuotantoaan alueille, joista he olettavat, että tuottoja on edelleen saatavilla.

Tässä kohtaa joudumme menemään syvemmälle ongelman tekniseen puoleen, johon palaan myöhemmässä kirjoituksessa.

Edellä mainitusta on vaikea sanoaa mitään lopullista totuutta. Talous ja energiantuotanto lepäävät kuitenkin pitkälti samoilla harteilla. Vuonna 2008 alkanut, tänäkin päivänä Euroopassa jatkuva talouskriisi osoitti tämän. Tällöin absoluuttinen energiankulutuksen määrä dippasi historiallisesti harvinaisella tavalla hetkellisesti. Tämän voisi tulkita osoitukseksi mahdollisuudesta leikata energiankäyttöä. Valitettavasti tämä tapahtui vain, koska talous pakotti sen siihen. Vaikkei kulutus ole palannut (vielä) samalle tasolle, ei myöskään talouden globaalista elpymisestä ole merkkejä.

Tämä on kiinnostava yhteys, jota olisi syytä käsitellä enemmänkin. Tässä kohtaa nimittäin markkinamekanismi toimii hyvänä selittäjänä ilmiölle, mutta ratkaisua en jättäisi sen harteille.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s