Alussa oli konsultin sana

Teknologiayhtiö Nokian entinen muotoilu- ja innovaatiojohtaja Juhani Risku julkaisi jouluaattona blogissaan rankasti Jari Sarasvuota ja hänen Trainers´ House -yhtiötään kritisoivan tekstin Miksi Trainers’ House eli ja kuolee? Kyseisessä tekstissä Risku rinnastaa (Trainers´ Housen) konsulttitoiminnan uskonnolliseen hurmosliikkeeseen, jolla on pontta vain jos asiakas on ”tyhmä, arvostelukyvytön tai rikas moukka”. Tiivistettynä: ”Trainers’ Housessa rahastajia ovat perustajat ja johtajat. Asiakkaat saavat matkaansa vain pelleilyä ja uskonnon, johon saarnaajat itsekään eivät usko.”

Tämä ei ole mikään uusi konsulttitoimintaa kohtaan esitetty kritiikki, joskin hyvin ajankohtainen ja perusteltu. Moni on varmaan sitä mieltä, että yksityiset yritykset käyttäköön rahansa konsultteihin ihan vapaasti, mutta on jo huomattavasti arveluttavampaa kun vaikkapa julkisia varoja ohjataan surutta konsulttibisneksen pohjattomaan kaivoon. Suomalaisen julkisen sektorin ja demokratian konsultoitumisesta kirjoitettu tietokirja Konsulttidemokratia piirtää tästä yhtäaikaisesta tragediasta ja farssista hyvän kuvan.

Sarasvuo ei tietenkään näitä syytöksiä purematta niele. Hän hyökkää Riskun arvostelukykyä ja henkilöä vastaan kovin sanoin ja esittää, ettei hän tiedä mistä puhuu – aivan kuten kunnon saarnamiehen kuuluukin. Sarasvuo heittää Ilta-Sanomissa julkaistussa vastineessaan hihaässänsä kehiin ja laukaisee:

Jos tuhannet yritykset ostaa, yritykset, joiden joukossa on kansainvälisesti arvostettuja liikkeenjohtajia… Ne ovat erittäin vaativia. Ei sitä kyllä oikeasti millään huuhaalla pysty tekemään. Jos pyytää kusetuksen varjolla 100 miljoonaa euroa arvostelukykyisiltä ihmisiltä, niin arvaa saako? Täysin posketon väite.

Mutta onko?

Hyvin tunnetun tarinan mukaan Englannin kuningatar lähetti London School of Economicsiin kirjeen, jossa hän tiedusteli kuinka finanssikriisi oli voinut syntyä ilman, että kukaan tämän huippuyliopiston talousprofeetoista oli huomannut mitään. Vastaukseksi hän sai kirjeen jossa esitettiin, että monien terävien ihmisten mielikuvitus petti, jonka seurauksena ei ymmärretty systeemiä kokonaisuutena, ja samalla kadotettiin systeemisen riskin mahdollisuuden huomaaminen. Kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa, eikä näköjään monta terävää päätä yhdessä vielä takaa kokonaisuuksien ymmärtämisen kannalta yhtään mitään.

Jos kriisiä pöyhitään lisää, huomataan että terävien ihmisten kollektiivinen, joukkohypnoosiin verrattava hyvältä kuulostavan, totuutena esitetyn idean vertaisvakuuttaminen on itsessään talouteen liittyvä systeeminen ilmiö. Taloustieteilijöiden keskuudessa – yhtä jalkaa uusliberaalin taloudellis-poliittisen kehityksen kanssa – yleistyivät kriisiä edeltävinä vuosina toinen toistaan matemaattisesti kirkkaammat ideat siitä, kuinka finanssimarkkinoiden riskit ovat mennyttä maailmaa ja nyt ollaan löydetty kultaisia munia muniva kana. Näille ”rationaalisten odotusten” ja ”tehokkaiden markkinoiden” hypoteeseille perustuvia ajatuksia palkittiin jopa nobeleiden rinnakkaispalkinnoilla.

Mikä oli sitten näiden arvostelukykyisten ihmisten osaamiseen perustuvien ajatusten realisoinnin hintalappu?

Pelkästään vuonna 2008 suli 40 000 miljardin dollarin arvosta pääomaa maailmanlaajuisesti, 14 000 miljardin dollarin edestä kotitalouksien varallisuutta pelkästään Yhdysvalloissa, ja miljoonia työpaikkoja. Tuoreemmisa luvuissa en ole edes pysynyt perässä.

Mitä Sarasvuolle voi sitten vastata? Kusetuksen varjolla ei voi pyytää vain miljoonia, vaan satoja miljardeja, ja vieläpä täysin arvostelukykyiseltä vaikuttavilta henkilöiltä – erityisesti jos olosuhteet ja motiivit ovat oikeat. Jokainen voi vilkaista Suomen mittakaavassa Sarasvuon esittämiä lukuja, sataa miljoonaa, tai vaikkapa Konsulttidemokratian laajemman mittakaavan miljardeja. Toisaalta myös kansainväliset, finanssikriisin yhteydessä esitetyt luvut puhuvat puolestaan – Hjallis Harkimoa mukaillen: monenkeskinen konsulttitoiminta on hjyvä bisnes.

Aina kannattaa seurata leivänmurujen vanaa joka johtaa sen luokse, joka hyötyy. Hyötyjille löytyy myös aina ne hyödylliset ja hyväuskoiset idiootit, jotka ovat valmiita uskomaan minkä tahansa hyvältä kuulostavan ”totuuden”. Tämä porukka on ehkä vielä huolestuttavampi kuin se, joka yrittää vain härskisti hyötyä kaikista ympärillään olevista tilaisuuksista tehdä rahaa.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s