Ovatko leikkausprofetiat aina loppuun asti harkittuja?

Aamulehti julkaisi tämän tekstin lyhennettynä maanantaina 24.2.2014 Lukijalta-osiossa.

Valtiotieteiden tohtori Reijo Kauppila esittää lauantaina 15.2. Aamulehden Lukijalta-osiossa, että ”[v]altion hallinnosta voidaan vapauttaa noin 2 000 henkilöä ja saada aikaan puolen miljardin säästöt”. Tämän hän esittää osana valtion säästöohjelmaehdotustaan, jonka hän katsoo olevan valtiolle välttämätön. Kauppila kiteyttää kolmen kohdan pakettinsa yksinkertaiseen toteamukseen, jonka mukaan kolmen miljardin säästöt ovat löydettävissä.

Meneillään oleva leikkauskeskustelu saa monenlaiset asiantuntijoina esiintyvät tahot liikkeelle. Kernaasti vedetään suuria linjoja vailla huolta yksityiskohdista: leikataan miljardi sieltä ja toinen täältä, no problem. Jää kuitenkin hämäräksi, mistä tarkalleen ottaen hän haluaisi, että valtionhallinnon työntekijöitä vähennetään. Voisiko Kauppilan ottaa esimerkiksi mukaan eri ministeriöihin näyttämään, ketkä kaikki virkaihmiset tekevät siellä turhaa työtä?

Vuonna 2003 alkaneen valtion tuottavuusohjelman seurauksena valtionhallinnosta on leikattu jo lähes 15 000 henkilötyövuotta vailla pohdintaa, miten tämä vaikuttaa valtion tehtävien hoitoon. Alun perin leikkauksiin ryhdyttiin Valtiontalouden tarkastusviraston (VTV) mukaan epämääräisin ja myöhemmin paikkansapitämättömiksi osoittautunein perustein.

Valtionhallinto raastettiin vereslihalle ja tämän tahallisista ja tahattomista seurauksista kärsitään vielä pitkään paikoissa, joista jäljet eivät johda suoraan sylttytehtaalle. Toisaalta, väenvähennyksistä huolimatta lakisääteiset tehtävät on hoidettava. Oman henkilöstön puuttuessa on ollut pakko käyttää paikoin kalliimpia ulkopuolisia palveluita, jolloin henkilöstöleikkauksista aiheutuneet ”säästöt” ovat vain siirtyneet lisääntyneiksi kustannuksiksi toiseen kirjanpidon kategoriaan.

VTV:n laatima lista tuottavuusohjelman haitallisista seurauksista on pitkä, vaikkei tätä puolta juurikaan käsitellä julkisuudessa. Onkin helppo puhua vain tuottavuudesta ja leikkaamisesta kun näitä asioita ei tarvitse määritellä mitenkään – niistä on tullut toimintaa ohjaavia itsestäänselvyyksiä, joilla voidaan perustella niin epämääräiset toimet kuin toimenpide-ehdotuksetkin. Suurten linjojen vetäjän ei itse tarvitse olla siivoamassa jättämiään sotkuja.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s