Maailmankaikkeus ja inhimillinen todellisuus

Fyysikko Syksy Räsänen kirjoitti Helsingin Sanomiin kolumnin otsikolla Todellisuus on outo. Jutun pääpointti on se, että:

”Päät­te­ly, jos­sa jo­kai­nen as­kel on ar­ki­jär­jel­lä ym­mär­ret­tä­vis­sä, on vie­nyt mei­dät sen to­si­sei­kan ää­rel­le, et­tä to­del­li­suus on pe­rus­teil­taan ar­ki­ajat­te­lul­le vie­ras. Fy­sii­kan suu­rim­pien saa­vu­tus­ten, kvant­ti­fy­sii­kan ja suh­teel­li­suus­teo­rian, mu­kaan ar­ki­set kä­si­tyk­sem­me jo­pa sel­lai­sis­ta pe­rus­ta­van­laa­tui­sis­ta asiois­ta kuin ajas­ta, ava­ruu­des­ta ja ole­mi­ses­ta ovat poh­jim­mil­taan vir­heel­li­siä. […] Maail­man­kaik­keut­ta ei ole ra­ken­net­tu mei­dän sään­nöil­läm­me, me olem­me sat­tu­mal­ta syn­ty­neet epä­in­hi­mil­li­seen to­del­li­suu­teen.”

Yhteiskuntatieteellisestä näkökulmasta Räsäsen johtopäätös on myös oikea: Arkijärki pettää monessa asiassa, eikä ihmisten rakentaman yhteiskunnallisen todellisuuden luonne paljastu välttämättä aistielimille yhtään sen enempää, kuin maailmankaikkeuden salat.

Fyysistä ja yhteiskunnallista todellisuutta taas erottaa se, että yhteiskunta on rakennettu meidän säännöillämme, vaikkei niitä sääntöjä voi kukaan yksittäinen ihminen millään mahtikäskyllä muuttaa. Tässä mielessä jokainen meistä syntyy valmiiseen, ihmisten rakentamaan maailmaan, inhimilliseen todellisuuteen. Säännöt rakentuvat historiallisesti ja ne tuntuvat niihin kasvaneelta luonnollisilta, mutta toisaalta jokainen sukupolvi ja ihminen omalla toiminnallaan samaan aikaan sekä uusintaa että muuttaa niitä. Erilaisia uusintamiseen ja muutokseen tähtäävän toiminnan muotoja voi kutsua tilanteesta riippuen vaikkapa konservatiiviseksi, reformistiseksi tai kumoukselliseksi politiikaksi.

Yhteiskuntatieteiden näkökulmasta on tätä vasten kiinnostavaa, kuinka joitain yhteiskunnan osa-alueita naturalisoidaan jatkuvasti esimerkiksi julkisessa keskustelussa, tai yleisemmin yhteiskunnallisessa toiminnassa niin, että niille annetaan inhimillisesta toiminnasta riippumaton luonto. ”Koska markkinat vaativat sitä, meidän on tehtävä näin. Tämän jälkeen markkinat toimivat terveellä tavalla.” Merkittävää onkin, kuinka tätä luonnollistamista käytetään politiikan teon välineenä – kuka pystyy vakuuttamaan toiset siitä, kuinka nämä ”toisen luonnon” saaneet markkinat todella toimivat, ohjaa poliittista päätöksentekoa.

Se taas kuinka markkinat todella toimivat, ei paljastu aistimille. Aistimien havaitsemien ilmiöiden ja niille annettujen selitysten välille pitää antaa nimiä, käsitteitä, joiden sisällöt ovat luonteeltaan sitä poliittisen kamppailun maastoa, jolla yhteiskuntatieteet toimivat. Yhteiskunnallisessa todellisuudessa tämä avaa valintojen mahdollisuuden, siinä missä maailmankaikkeudellisessa todellisuudessa tätä mahdollisuutta ei vastaavalla tavalla ole.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s