Narrin logiikkaa

 

The_Fool_and_the_Lady_FoolNew Republicissa oli alkuvuodesta 2014 mielenkiintoinen analyysintynkä The Onion Has Become America’s Finest Marxist News Source, joka iski vasta nyt Rötösherrasen tutkaan. Kyseinen analyysi käsittelee sitä, kuinka The Onion -lehdestä – suomalaisen Lehti-lehden esikuvasta – on tullut Yhdysvaltalaisen marxilaisen yhteiskunta-analyysin terävin kärki.

Emmett Rensinin kirjoittaman jutun mukaan yhä useampi The Onionin uutista parodisoiva juttu ammentaa marxilaisesta teoriasta ja lehden huumorin asuun puettu kapitalismikritiikki on lisääntynyt huomattavasti.

Esimerkkeinä marxilaisen analyysin soveltamisesta jutussa esitellään esimerkiksi juttu Man Briefly Forgets Hotel Staff Are Not Humans, jonka marxilainen taustaidea on niin sanottu tavaramuotoistuminen.

Tavamuotoistuminen tarkoittaa tässä lyhyesti sitä, että kun työläisestä, siis ihmisestä, tuotetaan kapitalististen markkinoiden säännöillä toimiva tavara [1], tulee siitä vain hyödynnettävä markkinoiden johdannainen jota voidaan kohdella aivan kuten muitakin tavaroita – tuotannontekijänä, jolla ei ole mitään itseisarvoa.

Kun tavaralogiikka leviää ja syvenee kapitalistisen arvonlisäysprosessin myötä, aletaan ihmisten arvoa yleisemmin arvioimaan ja mittaamaan vastaavin tavoin kuin muidenkin tavaroiden, eli kuinka taloudellisesti hyödyllisiä ne ovat. Suorittavan portaan töitä tekevän hotellisiivoojan ihmisarvo riisutaan tehokkuusvaatimusten myötä ja hänen läsnäolonsa keskiluokkaisella mukavuusalueella on paremminkin välttämätön paha kuin aidosti arvostettava osa yhteiskunnallista arvontuotantoa.

Lisäksi analyysissä nostetaan esille muitakin marxilaisia teemoja. Paikoin Rensin on soveltanut Marxin perusajatuksia hyvin, paikoin olen hieman eri mieltä, mutta kaksi jutun pääpointtia ovat siitä huolimatta ajattelemisen arvoisia. Ensinnäkin:

Of course, you don’t need to have actually read Theories of Surplus Value to “get” the Onion’s jokes. Fans of Preface to The Critique of Political Economy aren’t enjoying some punch line beyond more casual readers’ reach. Rather, the very universal accessibility of The Onion reflects just how deeply ingrained Marxist critiques of capitalism are in our culture. […]

What it tells us is that we’ve accepted Marx’s basic view of capital so thoroughly that we treat it like obvious, intuitive truththe kind necessary for any kind of broadly appealing humor […]

Das Kapital has so thoroughly permeated our understanding of capitalism that we’re seldom even aware that we are citing it. It’s become a kind of cultural white noisealways present, but rarely acknowledged.

Rensinin mukaan marxilainen kapitalismianalyysi on itse asiassa jo niin vakiintunut osa arkiymmärrystä, että ainakin sen populaareimmat ja helpoiten avautuvat piirteet ja ajatukset tunnistaa jokainen. Moni tavallinen tallaaja tuskin myöskään varsinaisesti arvostaa yhteiskunnallista kehityskulkua, joka riisuu ihmisarvon ja asettaa ihmisiä ikäviin tehtäviin huonolla palkalla.

Mielenkiintoista on, että jos kaikki tämän asian tietävät, niin miksi me hyväksymme sen? Moni luultavasti vastaa tähän, että koska talous pakottaa. Vaikka yksittäisten ihmisten kohdalla tämä on totta, tulemme samalla toistaneeksi jutussakin esille tuodun ajatuksen, jota Marx nimittää tavarafetisismiksi.

Tavarafetisismi tarkoittaa sitä, että annamme ominaisuuksia sellaisille asioille, joilla niitä ei ole. Talous on hyvä esimerkki. Kuvittelemme, että rahalla ja taloudella on sinänsä joitain ominaisuuksia, joilla on meihin pakottavaa voimaa, vaikka todellisuudessa kyse on vain yhteiskunnallisista, ihmisten välisistä suhteista. Näiden suhteiden järjestäytyminen määrää niitä olosuhteita, joissa joudumme toimimaan.

Siinä vaiheessa kun intuitiivisesti hyväksymme vaikkapa Adam Smithilta napatun näkymättömän käden idean osaksi arkiajatteluamme, hyväksymme ajatuksen jossa ”markkinoilla” on itsessään – jonain mystisenä metafyysisenä oliona – joitain sellaisia ominaisuuksia, jotka toteuttavat tietyn yhteiskunnallisen asiantilan, kunhan ne saavat toimia vapaasti.

Esimerkiksi uusklassisessa taloustieteessä tämä ajatus otetaan annettuna, ja sitä lähdetään testaamaan eri asiayhteyksissä oletuksesta itsestään käsin. Marxilainen analyysi lähtee päinvastoin todellisuudesta liikkeelle, ja tutkii esimerkiksi kuinka yhteiskuntaa tuotetaan tätä mallia vastaavaksi ja kuinka tällä mallilla eri tavoin pidetään vallitsevaa järjestystä yllä.

Tavaramuotoistumisen ja -fetisismin loppuun asti tuottamassa ajatusmuodossa hotellisiivooja on työvoimaa myyvä, muodollisesti vapaa markkinatoimija, jonka inhimilliset kyvyt tulevat määriteltyä ja hinnoiteltua vapailla markkinoilla. Markkinat siis osoittavat työvoima-tavaralle hänen tehtävänsä ja asemansa yhteiskunnassa objektiivisella ja oikeudenmukaisella tavalla. Sen lisäksi että siivoojan täytyy olla alistettu markkinoiden toimintalogiikalle, täytyy tämän logiikan olla luonnollistunut osa yleistä ymmärrystä jota vasten ihmisten suhdetta talouteen peilataan, jotta asiantila voi olla yleisesti hyväksyttävä.

Rensinin toinen pointti on myös kiinnostava:

At a time when our moderate president is called a ”socialistic dictator” by a sitting congressman, it’s telling that one of our most universally beloved sources of comedy is so sympathetic to a far more radical ideology. […]

The idea that “The Invisible Hand” is a truly stupid way to find moral virtue in our excess consumption of plastic beads is pure Marxism. We’re just not allowed to call it that.

Jokainen varmaan tietää, että Yhdysvaltalaisessa politiikassa sosialismia käytetään samalla tavalla lyömäaseena kuin suomalaisessa politiikassa holhousta [2]. Vaikka keskustelussa yrittäisi vedota järkiargumentteihin, tiettyjä ajatuksia esittämällä voi vetää itseltään maton jalkojen alta heti kättelyssä, koska aihetta koskevaan arkiajatteluun on vakiintunut niin voimakkaasti sitä vastustavia kantoja, oli niille perusteita tai ei. Tällöin tarvitaan narrin logiikkaa. Narrihan on se hahmo, joka saa sanoa kuninkaallekin mitä tahansa. The Onion pääsee julkisessa keskustelussa läpi argumenteilla, jotka jäisivät The New York Timesissa julkaisematta.

From King Lear’s Fool to Samuel Clemens, humor is often the cover by which the radical reaches the mainstream.

Tässä kohtaa nousee esiin iso kysymys: Onko satiirista muutoksen agentiksi, vai tuleeko epäkohtaan liittyvä turhautuminen ja vastarinta kulutettua loppuun siinä vapautuksessa, jota asian parodisointi tarjoaa? Ainakaan parodia ei tarjoa konkreettisia keinoja toiminnalle. Ja jos kerta kaikki jo tietävät kuinka asia on muutenkin, niin kuinka yhteiskunnallisen todellisuuden absurdiudelle naureskelu muuttaa mitään?

Vaikka ehdottomasti kannatan kaikkea valistunutta yhteiskunta-analyysiä, ovat nämä kysymykset mielestäni silti kiinnostavia. Ja näistä avoimista kysymyksistä huolimatta – tai ehkä juuri niiden vuoksi – kyseinen ilmiö on myös kiinnostava. The Onion pelaa Yhdysvalloissa kapitalismikritiikille pelitilaa julkiseen keskusteluun, jossa aihetta on muuten vaikea käsitellä.

Lisäksi voimme myös pysähtyä erään ikuisen totuuden äärelle, jonka analyyttinen sisältö ei tunnu kuluvan loppuun:

It’s funny because it’s true.

[1] Marxille tavara ei tarkoita vain konkreettista tavaraa, palikkaa, lopputuotetta tai hyödykettä, vaan se on mikä tahansa asia, josta tulee tai josta tuotetaan osa kapitalistista arvonmuodostusprosessia. Ihminen voi olla tavara siinä missä Barbie-nukke tai finanssi-instrumentti. Marxin tavara-käsite pitää siis sisällään koko kapitalistisen tuotantotavan alkeismuodon, jonka käsittelemiseen ei ole tässä mielekästä mennä enempää.

[2] Aamulehdessä oli 24.7.2014 hyvä (valitettavasti maksullinen) puheenvuoro Mitä kaikkea voikaan kieltää? siitä, kuinka suomalaiset, etupäässä kokoomuspoliitikot käyttävät itsestäänselvyydeksi muodostunutta ajatusta suomalaisesta sääntely-, kielto- ja holhousmaniasta lyömäaseena julkisessa keskustelussa. Kyseinen ajatus pakkomielteisestä kaiken kieltämisestä on lyönyt läpi julkisessa keskustelussa niin hyvin, että sillä voi varsin vaivatta kerätä poliittisia irtopisteitä, vaikka suomalainen sääntely toimii itse asiassa pääosin erinomaisesti, sitä ei ole mitenkään poikkeuksellisen paljoa ja se on yleisesti ottaen perusteltua.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s