Liian yksinkertaisia kysymyksiä

TrickleDownTiedetoimittaja Jani Kaaro kirjoitti Helsingin Sanomien kolumnissaan (17.12.2014) Haaskaamme elämää keskellä satumaista rikkautta, että

”Po­liit­ti­nen re­to­riik­ka niuk­kuu­den ja­ka­mi­ses­ta peit­tää al­leen mon­ta to­si­seik­kaa rik­kau­des­ta. Sen, et­tä maail­man 85 rik­kaim­man ih­mi­sen yh­teen­las­ket­tu omai­suus on yh­tä suu­ri kuin noin 3,5 mil­jar­din maa­pal­lon köy­him­män yh­tei­nen omai­suus. Sen, et­tä yk­si pro­sent­ti maa­pal­lon väes­tös­tä omis­taa lä­hes puo­let maa­pal­lon va­ral­li­suu­des­ta. Sen, et­tä maa­pal­lon rik­kaim­man yh­den pro­sen­tin va­ral­li­suus on yh­teen­sä 110 bil­joo­naa dol­la­ria, 65 ker­taa niin pal­jon kuin maail­man köy­hem­män puo­lik­kaan kaik­ki omai­suus yh­teen­sä.”

Tämän jälkeen hän kysyy millä perusteella tulonjako voi olla tällainen. Todella yksinkertainen kysymys, johon on olemassa todella monimutkaisia ja elegantteja vastauksia.

Ongelmana tuntuisi olevan, että vaikka monen mielestä kysymys on perusteltu, se on jo liian yksinkertainen. Vastaukset ovat jo niin itsestäänselvyyksiksi juurtuneita, että niiden auki repiminen vaikuttaa lapselliselta ja naurettavalta. Tästä huolimatta harva varmaan tietää mitä nämä selitykset tarkalleen ottaen ovat.

Kaaro viittaa kolumnissaan niin sanottuun vaurauden valumavaikutukseen, tricle-downiin. Kyseisen ajatuksen mukaan tulonjaon yläpäähän kasattu varallisuus hyödyttää lopulta kaikkia – tai kuten asia retorisesti esitetään, nousuvesi nostaa kaikkia veneitä.

Taloustieteen professori John Quiggin käy kirjassaan Zombitalous läpi vaurauden valumavaikutuksen hypoteesia.

Tuloerojen dynaamisen vaikutuksen sanotaan johtuvan siitä, että jos rikkaat jätetään rauhaan, se lisää heidän investointihalukkuuttaan, joka taas lisää työpaikkojen määrää.

Lisäksi on kannustinvaikutus jonka me kaikki  tunnistamme kateuspuheesta. Ilman rikkaiden tuottamaa työntekomotiivia ihmiset eivät jaksa ahkeroida ja kykene olemaan kekseliäitä tuottaakseen markkinoille innovaatioita.

Ne jotka reagoivat tähän kannustevaikutukseen ”terveellä” tavalla, ahkeroivat saavuttaakseen itsekin saman aseman kuin rikkaat, kateelliset taas tyytyvät nurisemaan ja vaatimaan tulojentasausta.

Esimerkiksi Yhdysvalloissa rikkaiden verotus on lähes olematonta. Warren Buffett on julkisesti ihmetellyt sitä, että hän maksaa vähemmän suhteessa veroja kuin sihteerinsä.

Tutkimus on osoittanut että käy juuri päinvastoin kuin tuloerojen puolustajat väittävät: Vaurauden kasaantumisesta johtuvien lisäinvestointien hyödyt menevät edelleen niille, joiden säästöillä investoinnit rahoitetaan.

Tämä tarkoittaa sitä, että mitä vähemmän pääomia verotetaan, sitä enemmän varallisuus kasaantuu investoitaville pääomille, koska jokainen lisäinvestointi on mukana synnyttämässä tätä kehitystä tukevaa myötäsyklistä kierrettä.

Toisaalta kukaan ei ole myöskään määritellyt sitä viivettä, millä aikavälillä rikkaille osoitetut helpotukset pitäisivät tulla kaikkien hyödyksi. Usein nimittäin vedotaan siihen, että lopulta ne hyödyttävät. Mikä on esim. ”pitkä aikaväli”?

Quiggin tiivistää tämän ajattelun paradoksin niin, että rikkaille osoitetut verohelpotukset parantavat aina kaikkien tilannetta, mutta köyhille jaettu raha on iäksi mennyttä.

Poikkeukselliseksi taloustieteilijäksi Quigginin tekee vielä se, että hän sanoo suoraan tämän ajatuksen siunaamiseen osallistuneiden taloustieteilijöiden hyötyneen siitä. Australiassa, mistä Quiggin siis on kotoisin, on ollut selvä urapolku niillä poliitikoilla ja virkamiehillä jotka pitivät rikkaita suosivia verorakenteita yllä vastoin kaikkea tieteellistä todistusaineistoa.

Jossain vaiheessa uraa heille lohkesi hyväpalkkainen työ jostain rahoituslaitoksesta tai yrityksestä.

Tietenkään tilanne ei ole näin kaikkialla. Poikkeuksellista Jani Kaaron ja John Quigginin kirjoituksissa kuitenkin on tuoda voimakkaasti esille objektiivisina esitettyjen talousoppien poliittisuutta. Kaaro kertoi jopa Warren Buffettin olleen poikkeuksellisen rehellinen asiassa ja sanoneen: ”Tämä on luokkasotaa, totta vie, mutta se on minun luokkani, joka julisti sodan, ja me olemme voitolla.”

Arkiajatteluun on juurtunut niin spontaanisti aktivoituvia malleja, ettei niiden perusteiden perään tule usein kyseltyä. Kateelliseksi leimaaminen on tehokas keino pitää tuloerokriitikoiden suut supussa tai toisaalta tuloeroja voi perustella niin abstraktilla teoreettisella hötöllä, ettei tavallinen tallaaja ymmärrä siitä enää mitään. Tällöin perusasioiden perään kyseleminen jää helposti tekemättä.

Millä aikavälillä hyödyt realisoituvat? Missä tutkimuksessa väitetty kannustinvaikutus on todennettu? Mikä tutkimus osoittaa, että tulojakauman yläpäähän kasaantuva vauraus hyödyttää lopulta kaikkia? Millä perustella ylipäätään kellään ihmisellä on oikeus omistaa niin satumaisia omaisuuksia, että hän voi yksityispäätöksellä päättää lukuisien muiden ihmisten kohtalosta?

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s