Juha Sipilän puhe

Filosofian tutkija ja niin&näin-lehden päätoimittaja Jaakko Belt postasi Facebookiin erinomaisia näkökulmia liittyen pääministeri Juha Sipilän eiliseen (16.9.2015) televisiopuheeseen:

Suomalainen mediakenttä syö MTV:n, Ylen ja Hesarin päätoimittajien siunauksella kuuliaisesti suoraan pääministerin kädestä. Sen paremmin Sipilän puheenvuoron sisältöä kuin itse puhetta täysin poikkeuksellisena ja monella tapaa ongelmallisena tekona ei ruodittu suorassa lähetyksessä poikkipuolisella sanallakaan. Ylihuomisen mielenilmauksen syitä ja merkitystä tai yleisemmin yhteiskunnallista tilannetta ei analysoitu nimeksikään. Luulisi, että valtamediallakin olisi sanansa sanottavanaan vaikkapa tasapainoisesta julkisesta keskustelusta, vallanjaosta ja vallankäytöstä sekä parlamentarismin ja sopimusjärjestelmän toimintaperiaatteista, puhumattakaan Sipilän yksinpuhelun yhteiskunnallisesta ja poliittisesta asiasisällöstä. Vallan vahtikoira, neljäs valtiomahti, objektiivinen ja kriittinen tiedonvälitys – milloin nämä ihanteet ovat vesittyneet?

Jatkan Jaakon kommentaaria parilla ajatuksella.

Kyseinen puhe koostui kaikesta arkiymmärrykseen vetoavuudestaan huolimatta suurelta osin vähintäänkin ristiriitaisesta tiedosta (velan rooli, kustannushintakilpailukyky, jne.). Se vilisi vetoavia vertauksia, joilla ei yksinkertaisesti ole tutkimuksellista pohjaa. Siitä huolimatta mikä juuri Sinun käsityksesi on tieteestä tai vallitsevan tutkimuksen uskottavuudesta, muista että Sipilä joutuu tekemään suuria oletuksia perustuen erittäin kiistanalaiseen tietoon.

Ei silti epäilystäkään, etteikö Sipilä itse uskoisi juttuihinsa ja olisi aidosti vastuullinen ihminen. Niin myös varmasti ne kaikki, joihin Sipilän puhe vetoaa. Vetoavuus on poliittisen retoriikan tarkoitus. Tutkimus myös sanoo meille, että mitä arkiymmärettävämpiä vertauksia monimutkaisista asioista poliitikot (myös tutkijat) käyttävät, sitä myönteisemmin se vaikuttaa heidän suosioonsa.

Tunteisiin vetoaminen kuuluu tähän. Kaikkein tehokkainta on ihmisten kunniaan ja vastuullisuuteen vetoaminen, jota kuultiin eilen paljon. Kun puhujanpöntössä on vielä itse aidosti asiaansa uskova ihminen – ja vieläpä pääministeri – on vaikutus moninkertainen. On kuitenkin huomattava, että vaikka Sipilä monta kertaa viittasi saamaansa kritiikkiin, hän ei vastannut yhteenkään niistä sisällöllisesti, vaan myös virheellisesti väitti, että kaikkien tahojen välillä vallitsee konsensus ongelmanmäärittelystä. Tämä ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa.

Kaikkeen tähän kun lisätään Jaakon huomio, että media on joko tietoisesti tai tiedostamatta päätynyt kannattamaan tätä suomalaiseen julkisuuteen päätynyttä yksinkertaista totuutta asioista, saadaan kohtalaisen painokas paketti hallituksen agendan puolesta. Jälleen kerran, kansainvälisesti ei näin ole. Jos seuraa mitään korkeatasoisia kansainvälisiä lehtiä huomaa nopeasti, kuinka toisenlaisia ja monipuolisesti asioita painotetaan. Suomessa ei näin ole.

Jokainen päättää mihin uskoo, mutta on hyvä olla tietoinen syistä, miksi uskoo.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s