Kuka tapin löisi hukkuvaan laivaan?

Ismo Alanko laulaa Hassisen koneen kappaleessa Odotat?, että

Sinä odotat, odotat, odotat
olet kadottanut jo taivaan
Sinä odotat, odotat, odotat
että tapin löisin hukkuvaan laivaan
mutta ei, ehei,
vapahtaja olet sinä

Alangon tärkein viesti lienee se, että samaan aikaan kun ihmiset kokevat vaikutusmahdollisuuksiensa maailman menon muuttamiseksi vähenevän, he toisaalta siirtävät yhä kernaammin vastuuta sen muuttamisesta muille. Asioihin halutaan puuttuvan aina jonkun muun, vaikka sitä mystistä toista joka tätä maailmaa kannattelee ja muuttaa ei ole olemassa. Tästä biisin paradoksi: ihmisten antaessa vapaaehtoisesti vallan päättää asioistaan yhä pienemmälle eliitille, lisääntyy heidän kyynisyytensä vaikutusmahdollisuuksia kohtaan.

Hiljattainen esimerkki Alangon maalaamasta kuvasta tuli tunnetun blogaajan, Saku Timosen kirjoituksessa. Timonen tunnetaan hyvin asioihin perehtyneistä kannanotoistaan ja julkisuuteen tuomista epäkohdista.

Saku Timonen raportoi hiljattaisessa blogauksessaan Haaste lukijoille, että

Olen saanut tavallista enemmän palautetta sen jälkeen, kun Me Naiset, Nyt, Helsingin Sanomien kultturisivu ja MTV:n Lifestyle julkaisivat minua ja blogiani koskevat juttunsa. […] Peräti 26 henkilöä on lähettänyt minulle yksityisviestinä Juha Sipilän epäeettistä vaalityötä koskevan nettiadressin. Siinä kerrotaan Sipilän käyttäneen vaalikampanjassaan palkatonta työvoimaa, jota on saatu naamioimalla vaalityö yksityisten firmojen eli MIF:n ja Thinko Positive Oy:n järjestämäksi työllisyyskoulutukseksi […]. Minä en voi tietää onko adressin kertoma väärinkäytös totta. Siksi minua kummastuttaa, että peräti 26 ihmistä on kertonut tästä asiasta minulle ja ilmeisesti ajatellut homman olevan sillä hoidossa. Ei se ole, ei näillä näytöillä eikä muutenkaan.

Tämän jälkeen hän kertoo miten tällaisessa tilanteessa kuuluu toimia, eli kaivaa tarvittavat tiedot mahdollisesta väärinkäytöksestä ja kannella sen jälkeen Eduskunnan oikeusasiamiehelle tai Oikeuskanslerille.

Ihmisten selkärankareaktio on kuitenkin ollut se, että he lähettävät julkisuudessa tutuksi tulleelle ”hannukarpolle” tiedot asiasta ja kuvittelevat, että heidän osallistumisensa asiaan on sillä kuitattu. He olettavat, että Saku Timonen lyö tapin heidän hukkuvaan laivaansa. Tämän vuoksi hän päätyykin haastamaan lukijansa:

Älkää olettako jonkun toisen käyvän taistelua teidän puolestanne. Tuntekaa oikeutenne ja puolustakaa niitä itse. Minulta ja muualta saa monenlaisia neuvoja ja tukea, mutta teidän asianne ei hoidu sillä, että kaadatte sen jonkun muun eteen.

Tämä on ajankuva. Johtajuus-, asiantuntijuus- ja muun sankaripuheen täyttäessä yhä laajempia julkisuuksia ihmiset omaksuvat ajatuksen, että maailman uudistaminen ja tien raivaaminen paremmalle elämälle pitää jättää siihen erikoistuneille ihmisille. Tämä puhe on tietysti eliitin, eli erilaisten managerien ja poliitikkojen lanseeraamaa, ja näinä politiikan hulluina aikoina kyseinen porukka haluaa sementoida asemansa väittämällä, että yhteistä päätöksentekoa ja keskustelua tarvitaan mielummin vähemmän kuin enemmän.

Ihmiset halutaan saada luovuttamaan vapautensa päättää asioistaan niille, jotka väittävät edustavansa suurinta mahdollista yksilönvapautta. Hullua, eikö totta. Samaan tarinaan kuuluu, että on olemassa yksi areena jossa yksilö on kuningas tai kuningatar: markkinat. Todellisuudessa minkään muun rakennelman hallitseminen ei voisi olla kauempana yksilöstä. Sekaannus johtuu siitä, että ihmiset saadaan ymmärtämään yhteiset asiat yksityisinä ongelmina.

Tästä edelleen seuraa, että ihmiset kuvittelevat heidän itsensä olevan kyvyttömiä muuttamaan asioita – tähän tarvitaan aina joku asiantuntija. Asioiden raiteilleen palauttaminen ei kuitenkaan onnistu ulkoistamalla vastuu jollekin muulle, vaan se vaatii aloitteen ottamista yhteisiin käsiin ja tätä kautta sen opettelemista, kuinka asioihin voi puuttua. Myös Saku Timonen on joutunut opettelemaan, kuinka asioista otetaan selvää ja kuinka epäkohtiin puututaan.

Ongelmien privatisointi ja ratkaisujen ulkoistaminen johtaa vain eliitin vaikutusvallan kasvuun. Toisten ihmisten löytäminen yhteisten ongelmien edessä ja vastuiden jakaminen niiden selättämiseksi on paras tapa tuntea osallisuutta ja voimaantumista tässä yhä hullummaksi menevässä maailmassa.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s