Samasta puusta, samasta suusta

Aamun Helsingin Sanomissa (19.2.2016) oli puolen sivun juttu ajatuspaja Liberan tuoreesta raportista, joka koskee pääkaupunkiseudun asuntopolitiikkaa:

Kyseinen määrä huomiota on siinä mielessä poikkeuksellista, että todella harva vakavasti otettava tieto- tai tiedekirja saa vastaavaa näkyvyyttä missään lehdessä, saati Hesarissa. Vähemmän poikkeuksellista se on siinä mielessä, että Liberaa on hellitty mediassa viljalti – toiminnanjohtaja Heikki Pursiainen on esiintynyt harvakseltaan erilaisissa julkisuuksissa asiantuntijana.

Ilmeisesti hänen asiantuntemukseensa luotetaan, ja vieläpä enemmän kuin muiden ajatuspajojen asiantuntijoihin.

Jos taas Pursiaisen keskustelua on seurannut yhtään tarkemmin ja tuntee hänen ajatteluaan, ei voi olla kiinnittämättä huomiota kuinka hänen mielipiteensä ja suosituksensa ovat suoraan taloustieteen perusoppikirjojen simppeleimmistä kaavoista johdettuja ”totuuksia”.

Tänään samana päivänä hän otti Twitterissä kantaa demari-kansanedustaja Nasima Razmyarin tweettiin, jossa vedottiin suomalaisten pohjavesien puolesta:

Ja jatkoi vielä tarinaansa:

Pursiainen siis esittää asiantuntemukseensa perustuen, että ”[r]esurssien yhteisomistus on paras tapa varmistaa, että niitä tuhlataan” ja että ”[y]hteishallinta todetusti johtaa tuhlaukseen”. Nämä johtopäätökset hän johtaa vuonna 1968 julkaistusta teoreettisesta formuloinnista, niin sanotusta yhteismaiden ongelmasta (tragedy of the commons).

Ongelman mukaan resurssien yhteisomistus johtaa aina niiden holtittomaan käyttöön. Teoreettisiin malleihin sokeasti uskovan taloustieteilijäporukan (muunkinlaisia taloustieteilijöitä on) patenttiratkaisu on tietysti yksityistää tämän vuoksi kaikki.

Kyseinen ongelma löytyy tänäkin päivänä taloustieteen oppikirjoista käytännössä sellaisenaan. Tämä siitä huolimatta, että taloustieteenkin piirissä aiheesta on tehty valtavasti tutkimusta ja aiheen tutkijalle, Elinor Ostromille on myönnetty vuonna 2009 talouden Nobel-palkinto (ensimmäinen naiselle myönnetty talousnobel!) mm. perusväitteen monella tavalla kyseenalaistavista tuloksista.

Ostrom on kirjoittanut lyhyen kokoomajutun aiheesta New Palgrave Dictionary of Economicsiin, jossa hän murtaa monia aiheeseen liitettäviä myyttejä ja tuo esille, että esimerkiksi yhteinen-yksityinen tai omistusoikeuksien määrittely eivät ole välttämättä lainkaan oleellisia jakoja tai seikkoja, joita kannattaa tuijottaa kyseisen ongelman kohdalla.

Vaikka Pursiaisen pitäisi varmaan tietää tämä – nobelistien tutkimusaiheet kun eivät kyseisen palkinnon takia ole enää kovin marginaalisia – esiintyy hän aiheen asiantuntijana nojaten täysin oppikirjaformulointiin. Sama virsi toistuu taajaan muissakin aiheissa.

Samalla hän on yksi kiivaimpia omasta näkemyksestään poikkeavien talousnäkemysten kiistäjiä ja lyttääjiä. Perusteet näkemyksille ovat poikkeuksetta samaa taloustieteen perusoppikirjatasoiseen teoriaan perustuvaa one-on-one-päättelyä.

Vastaavan tyyppistä päättelyä näyttäisi olevan myös Liberan raporteissa. One-on-one-mallia sovelletaan suruttomasti ja isoja, muillekin elämänalueillekin kuin talouteen ulottuvia ongelmia ratkotaan simppeleillä päätelmillä.

Hesarin jutusta käy ilmi, kuinka Helsingin kaupunginsuunnitteluviraston päällikkö Mikko Aho yrittää tuoda esille kuinka asuntopolitiikassa on otettava huomioon myös, ettei asuntosuunnittelu johda syrjäytymiseen tai vaikkapa viheralueiden katoamiseen.

Näillä tavoitteilla voi olla itseis-, mutta myös taloudellinen arvo, mutta niitä voi olla vaikea ottaa huomioon yksinkertaisissa markkinamalleissa.

Edellä mainittu ei tarkoita, etteikö Liberan raportilla voisi olla arvoa. Se nostaa esiin varmasti huomionarvoisia seikkoja aiheesta. Enkä väitä, etteikö asuntopolitiikkaan voisi liittyä niitä ongelmia joita Pursiainen ja Saarimaa nostavat esille.

Tästä huolimatta Pursiaisen argumentointi on joko tarkoituksella harhaanjohtavaa ja yksipuolista, tai sitten hänen asiantuntemuksensa ei ulotu perusoppikirjojen mallien ulkopuolelle. Tämä herättää kysymyksen siitä, kuinka tämä kernaasti muiden ihmisten asiantuntemusta arvosteleva ekonomisti vastaa omiin standardeihinsa, tai miksi hänen asiantuntemustaan niin kovasti arvostetaan suomalaisessa mediassa.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s