Metaforat huijaavat meitä

Brains

Tuoreessa artikkelissaan The Empty Brain Harvardin yliopiston psykologian professori Robert Epstein tekee hätkähdyttävän väitteen: aivomme eivät tallenna ja käsittele tietoa niin kuin tietokoneet. Toisin kuin olemme pitkään luulleet, aivot eivät muistuta tietokonetta lainkaan.

Epstein tuo esille, että käsitys ihmisen ymmärryksestä ja tiedollisuudesta on muuttunut historiassa aina sen mukaan, millaisia metaforia viimeisin teknisen kehityksen aste on tarjonnut sen käsitteellistämiseksi.

Raamatussa ihmiset rakennettiin maasta ja savesta, joihin Jumala puhalsi hengen. Seuraavaksi tuli hydraulinen metafora jota seurasi kone-metafora, jossa ihminen tietysti nähtiin koneen kaltaisena oliona. Lennättimen keksiminen taas johti ajatukseen että aivot toimivat vastaavalla tavalla, joten ei ole yllättävää, että olemme rinnastaneet aivot ja niiden toiminnan viimeisten vuosikymmenien aikana tietokoneeseen. Ajatuksen mukaan aivot toimivat kuin tietokone, tallentavat kuvia ja tietoa, ja näitä voidaan tarvittaessa palauttaa aktiiviseen muistiin.

Epstein sanoo että eivät toimi. Aivot eivät säilö tietoa, eivätkä ne muistuta toimintaperiaatteeltaan tietokonetta.

Kiinnostavaa tässä on se, kuinka vallalla olevat metaforat asioista ohjaavat tulkintaa todellisuudesta. EU myönsi vuonna 2013 1,3 miljardia dollaria vastaavan summan aivojen tietokonemallintamiseen, jonka piti pelastaa meidät esimerkiksi Alzheimerin taudilta. Luottamus tällaiseen mallintamiseen pohjautui loppujen lopuksi metaforaan aivoista tietokoneena. Pieleen meni.

Myös Stephen Hawkingin kaltaisten nerojen tulevaisuuden visiot siitä, että ihmisen tietoisuus voitaisiin siirtää tietoverkkoihin ja näin tehdä ihmiskunnasta kuolematon, perustuvat samaan metaforaan. Kaikesta älykkyydestä huolimatta tämä yksinkertainen, historialliseen tilanteeseen sidottu metafora ohjaa aivan samalla tavalla kaikkein briljanteimpien mielten ajattelua kuin meidän muidenkin.

Jutun lopussa Epstein puhuu siitä kuinka jokainen ihminen on täydellisesti ja alusta loppuun jatkuvassa muutoksessa oleva ja ainutlaatuinen ympäristönsä tuote, eikä kaksia täysin samanlaisia aivoja – ja tätä kautta kokemuksia – löydy maailmasta.

Tätä ei mielestäni pidä tulkita tylsästi – siis ettei kokemuksissa ja aivoissa olisi riittävästi samankaltaisuuksia jotta voimme esimerkiksi ymmärtää toisiamme ja tehdä vastaavia havaintoja – mutta tärkeää on ymmärtää, että ”olemme organismeja, emme koneita”. Kun koneet sammuvat, jää tieto kovalevyille, mutta ihmisen tietoisuus on olemassa vain niin kauan kun hän elää.

Näin tietoisuus kuitenkin huijaa meitä. Tietoisuus on täysin jokaiseen historialliseen hetkeen sidottu ja muodostaa tulkintaa ohjaavaa logiikkaa niillä käsitteillä jotka meille esimerkiksi teknologian kehityksestä annetaan. Tästä huolimatta kyseiset käsitteet ja niiden pohjalta tehtävät havainnot tuntuvat usein täysin ylihistoriallisilta, itsestäänselviltä ja paikkansa pitäviltä, koska niiden pohjalta tehdyt, todellisuutta kuvaavat havainnot tuntuvat sopivan niihin aukottomasti.

Silti muutaman sadan vuoden päästä (jos meitä on enää) mielen rinnastusta tietokoneeseen pidetään yhtä naurettavana kuin ajatusta ihmisestä hydraulisena järjestelmänä tai savena.

Tämä kertoo myös jotain siitä minkä filosofit, muut humanistit ja monet yhteiskuntatieteilijät ovat tienneet jo pitkään: kieli ja symbolit sekä niiden historiallinen kehitys ohjaavat inhimillistä tulkintaa, ja tämän vuoksi niillä ja niiden tutkimisella on merkitystä. Ei ole mitään kielestä irroitettuja totuuksia tuolla jossakin joita voidaan jollain ’datalla’ esittää, vaan kaikki tieto ja tiede on aina läpeensä käsitteellistä. Jotkut käsitteet saattavat silti kuvata vallitsevaa todellisuutta paremmin kuin toiset.

Tässä valossa on myös aivan järkevää ajatella – aivan kuten monet yhteiskunta- ja muut tieteilijät ovat jo pitkään tehneet – että ymmärtääksemme ihmistä on paljon järkevämpää tutkia hänen toimintaympäristöään kuin tuijottaa yksittäistä ihmistä itseään ja hänen toimiaan.

Ihminen on läpeensä ympäristönsä tuote, vaikka jokainen yksilö on samalla ainutlaatuinen.

Advertisements

2 kommenttia artikkeliin ”Metaforat huijaavat meitä

  1. Hannu

    Tällaisia ajatuksia heräsi:

    -Mielessä, jonka aivot tuottavat, pystymme kuitenkin tutkiskelemaan oman mielemme sisältöjä ja tekemään erilaisia hypoteeseja ja päätelmiä, ajattelutaidoista riippuen, ja sillä tavalla olemaan ”oman itsemme tuotteita”.
    -Pelkästään ympäristömme tuotteita emme ole sikälikään, että saamme syntymässämme aika vahvan evoluutioperustaisen aihion, jota kokemuksemme sitten ruokkivat.
    -Vaikka aivot ei ole tietokone, se pystyy emuloimaan ainakin jonkinlaista helmitaulua: pystymme (ken pystyy ja missä tilanteessa, ken ei) ajattelemaan loogisesti. Jokainen osaa vaikkapa korjata automaattisia havaintojaan: tuossahan on Pekka! – mutta Pekkahan kuoli pari vuotta sitten, ei se sitten voikaan olla Pekka.

    Aivan sivupolkuna heräsin myös miettimään, millaisten eri metaforien kautta yhteiskuntaa (historiallisissa muodoissaan) on mahdettu ymmärtää eri aikoina.

    Käsitys yhteiskunnasta koneena, ”koneinsinööreineen”, jotka kehittelevät ja viilailevat siitä yhä parempaa, taitaa kuitenkin vielä vallita laajalti. Ehkä koko ”hyvinvointimalli” perustuu sellaiselle käsitykselle? Tai ainakin käsitykselle, että osa yhteiskunnasta voidaan pakottaa sellaiseen muottiin. Tuotettua vahinkoa on vaikea nähdä, koska siitä puhumiselle ei ole kieltä (tai kieltä, jota ymmärrettäisiin tai saisi puhua).

    Sen, miten paljon kukakin haluaa hyvää kaikille, kaikkien tasavertaista osallistumista, jne., ei pitäisi määrittää käsitystä yhteiskunnan luonteesta (eikä toisinpäin). Jos yhteiskunta onkin orgaaninen olio, jossa on monenlaista pyörteilyä ja emergenssiä (vai mikä olisi paras hybridimalli kuvata yhteiskuntaa?), niin minkälaista politiikkaa se tarkoittaisi?

    1. Moi Hannu,

      kiinnostavia mietteitä. Mitä aivojen ’kykyihin’ ajatella loogisesti jne. tulee, niin en osaa ottaa niihin sen paremmin kantaa, kuin että tuo Epsteinin juttu oli keskustelua niistä vakiintuneista käsityksistä kuinka aivot toimivat, ei siitä mihin kaikkiin toimintoihin ne pystyvät tai osallistuvat. Nähdäkseni Epsteinin pointti oli, että aivojen toimintaperiaate on epäintuitiivinen eikä sitä voi verrata tietokoneeseen.

      Mitä noihin metaforiin tulee, niin olet aivan oikeassa. Historian saatossa yhteiskuntaa on verrattu sekä koneeseen että organismiin. Kollegani Matti Korteoja väittelee kohta sosiologian tohtoriksi Tampereen yliopistossa väitöskirjalla, jossa käsitellään juuri näitä metafora-teemoja yhteiskunnan kuvauksessa yhteiskuntatieteen kehityksessä.

      – Olli

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s