Yhteiskunnalliset yritykset

Olen jossain määrin perehtynyt yhteiskunnalliseen yrittäjyyteen ja päätynyt kirjoittamaan omaa näkemystäni vastaavan tiivistelmän aiheesta. Saatan vielä jatkossa hieman jatkaa tätä tekstiä, mutta mielestäni muutama oleellinen pointti siitä löytyy jo nyt.

Yhteiskunnallinen yritys on markkina- ja liiketoimintalähtöinen yritys, joka toimii autonomisesti sekä tuottaa jatkuvasti tavaroita tai palveluja, tekemättä kuitenkaan omistajille jaettavia voittoja. Yhteiskunnallisella yrityksellä on siis sama toimintaperiaate kun millä muullakin tahansa yrityksellä, mutta sen päämäärät asetetaan sosiaalisin tai yhteiskunnallisin, ei liiketaloudellisin perustein. Mahdolliset voitot ohjataan kokonaisuudessaan takaisin joko yritykseen tai sen asettamiin päämääriin, ei omistajille tai työntekijöille. Yhteiskunnallisen yrityksen toiminta perustuu kuitenkin palkkatyösuhteisiin ja se rahoitetaan yrityksen harrastaman liiketoiminnan avulla, sekä mahdollisilla julkisilla subventioilla.

Sosiaalisesta yrityksestä yhteiskunnallinen yritys eroaa siinä, että sosiaalisen yrityksen määritelmälliseen luonteeseen kuuluu aina muuten avoimille työmarkkinoille sijoittumaan kykenemättömien työllistäminen (esim. syrjäytyneet, vammaiset). Sosiaalisille yrityksille on tyypillistä toimia välityömarkkinoilla ja saada julkisia subventioita per vaikeasti työllistettävä. Tämä voi tehdä yritykset myös riippuvaisiksi julkisista tuista. Sosiaalinen yritys on yhteiskunnallisen yrityksen alakategoria.

Yhteiskunnallisella yrityksellä on vielä tiettyjä erityisiä tunnusmerkkejä, joiden kautta se poikkeaa tyypillisestä liiketoiminnasta. Osa niistä on jo mainittukin laajemmassa määritelmässä.

Sosiaalisia tunnusmerkkejä ovat: päätöksenteko ei perustu pääomasijoitukseen. Riippuen yrityksen mallista, on päätöksenteon tapa demokraattinen, demokratian asteet vaihtelevat jonkun verran. Osallistava toimintatapa koskee kaikkia henkilöitä jotka ovat mukana toiminnassa, eli yhteiskunnallisen yrityksen koko henkilökunta osallistuu yrityksen toimintaan niin vastuiden, toiminnan, kuin vapauksienkin puolesta. Avainsanoja: osallistaminen, keskinäisyys, demokratia.

Rakenteellisia ja juridisia tunnusmerkkejä ovat: yhteiskunnallinen yritys voi olla osakeyhtiö, osuuskunta, yhdistys tai säätiö. Yhteiskunnallisilla yrityksillä (useimmiten sosiaalisilla y:llä.) on joissain tapauksissa omaa lainsäädäntöä esim. verotuksen, kirjanpidon ja muun taloudenpidon suhteen. Tyypillisimpiä kannustimia ovat verohelpotukset ja tuki vaikeassa asemassa työmarkkinoilla olevien työllistämiseen. Yhteiskunnallisilla yrityksillä voi olla myös muita rahoituksellisia järjestelyjä, kuten mahdollisuus vastaanottaa lahjoituksia. Ne voivat myös toimia niissä tilanteissa mahdollisesti markkinoilla, jolloin perinteisillä yritystoiminnan muodoilla ei ole toimintaedellytyksiä, tai toiminta ei ole niillä muuten kannattavaa (syyt kilpailukyvyssä, subventioissa, toiminnan päämäärien asetteluissa jne).

Muita tunnusmerkkejä tai merkillepantavia seikkoja ovat: yhteiskunnallinen yritys liittyy yhteisötalouden käsitteeseen. Yhteisötaloudella viitataan kokonaisuuteen, joka koostuu osuuskunnista, keskinäisistä yhtiöistä, yhdistyksistä, säätiöistä ja yhteiskunnallisista yrityksistä. Näitä eri organisaatioita yhdistää jäsenten sosiaalisten ja taloudellisten tarpeiden tyydyttäminen, tai laajemman yhteiskunnallisen hyvän edistäminen (ei pyrkimystä voiton maksimointiin). Usein toiminta perustuu myös ääni/jäsen-periaatteeseen. Yhteisötalouden käsite liittyy käsitteisiin ”kolmas sektori”, ”ideaalisektori” ja ”kansalaisyhteiskunta”, tai on ainakin lähellä niitä. Yhteisötalouden tai yhteiskunnallisten yritysten katsotaan pyrkivän tuottamaan yhteiskunnallista lisäarvoa.

Yhteiskunnallisia yrityksiä on jaettu niiden toimintalogiikan mukaan kahteen karkeahkoon malliin, anglo-amerikkalaiseen malliin ja eurooppalaiseen malliin.

Anglo-amerikkalaiselle mallille on tyypillistä markkinalähtöisyys ja pelkkään liiketoimintaan keskittyminen, kun taas eurooppalaisen mallin tunnusomaisena piirteenä on usein yrityksen sosiaalisempi olemus, eli keskittyminen osallistamiseen ja demokratiaan, eli yhdessä tekemiseen. Tyypillinen syy anglo-amerikkalaiseen malliin siirtymisessä on yleensä ollut toimintaympäristön muutos, kuten julkisten subventioiden niukentuminen, jolloin siirtymä kohti ”markkinamallia” ollut välttämätöntä.

Yhteiskunnallisen yrityksen määritelmään / toimintaan liittyy kuitenkin tiettyjä ongelmia, kuten

– Kuinka määritellä sosiaaliset tai yhteiskunnalliset perusteet? Usein joku (lähi)yhteisöllisyyttä parantava tavoite joka on määriteltävissä, mutta määreinä myös sosiaalinen koheesio, paikallinen- ja aluekehitys, innovaatiot sekä työllisyys. Näitä yhdistävänä käsitteenä yhteiskunnallinen lisäarvo, jonka katsotaan pitävän sisällään edellämainitut määreet. Kuitenkin termien, kuten sosiaalinen koheesio jne. vaikeutena niiden määrittelemättömyys.

Teoreettisesti yhtk lisäarvon määritelmän vaikeutena on lisäarvon ohessa kulkeva vaihtoarvo – voiko lisäarvoa tuottaa ilman vaihtoarvoa tai sen logiikkaa? Voiko kasautumisprosessin kääntää perinteisen lisäarvon tuotannon negaatioksi, jolloin yhteiskunnallista lisäarvoa tuotettaisiin taloudellisen lisäarvon kustannuksella, eikä päinvastoin?

– Kuinka yhteiskunnalliset yritykset keräävät pääomasijoituksia, jos ne eivät voi jakaa osinkoja sijoittajilleen? Ainakin yhteiskunnallisten päämäärien mukaan toimivat uudet pankit / muut yhteiskunnalliset yritykset voivat rahoittaa niitä.

Yhteiskunnallinen yritys on ilmentymä ajattelusta, että yhteiskunnallisia ongelmia voidaan selvittää yritysmuotoisilla ratkaisuilla sekä liiketoiminnan kautta. Siinä seuraa mukana ajatus, että toimimalla yhteiskunnallisin tavoittein ja sosiaalisin periaattein kaupallisilla markkinoilla, voitaisiin ”normaaleja” yrityksiä painostaa toimimaan myös vastaavalla tavalla. Näitä ajatuksia ei tarvitse hyväksyä, mutta ne ovat selkeästi ajattelemisen arvoisia.

Kannattaa nähdä suomen kielen termi ”yritys” myös laajemmin, mihin on kielen ja ajattelun puitteissa totuttu. Jos ”yritysmuotoisuuden” ymmärtää organisatorisena viitekehyksenä toiminnan järjestämiselle, resursoinnille ja koordinoinnille, voi yhteiskunnallinen yritys toimia vastahegemonisena järjestäytymisen muotona tyypillistä kapistalistisen talouden järjestäytymisen tapaa vastaan sen omalla pelialueella. Toisaalta pitää myös varoa toiminnan mukanaan tuomia sudenkuoppia. Yhteiskunnallisia yrityksiä on käytetty mm. eräänlaisina ”ponnahduslautoina” sellaisilla elinkeinotoiminnan alueilla, joilla se ei ole aiemmin ollut kannattavaa ja tätä kautta päästy kaupallistamaan niitä. Tämä tulee ymmärrettäväksi, jos ajattelee aiemmin mainittua tilannetta, jossa yhteiskunnallinen yritys pakotetaan mukautumaan markkinamekanismiin vähentämällä subventioita tai muuttamalla muuten liiketoiminnan olosuhteita esim. lainsäädännöstä käsin. Tällöin ajatus voi kääntyä itseään vastaan. Myös julkinen valta on käyttänyt hyväkseen yhteiskunnallisia- ja sosiaalisia yrityksiä aktiivisen työvoimapolitiikan keppihevosina.

Yleisesti ottaen yksi suurimpia ongelmia varmaan on, että arkiajattelussa pääomarahoitteinen liiketoiminta on ”normaalia” yrittäjyyttä, johon suhteessa pitää määritellä näitä erityistapauksia. Tämän perinteisen yrittäjyyden muokkaaman toimintaympäristön vuoksi olemme siinä tilanteessa, ettei yhteiskunta tue muille kun voittoihin pyrkivien liiketoimintamallien periaatteille perustuvia tuotannon muotoja. Yhteiskunnallinen yrittäjyys on ihan yhtä hyvää yrittäjyyttä kuin tämäkin, joten sen kehitystä normaaliksi tunnustetuksi liiketoiminnan muodoksi kannattaa tukea.

Lisäopiskeltavaa: Pöyhönen, Hänninen, Merenmies, Lilja, Kostilainen & Mankki (2010) Sosiaaliset ja yhteiskunnalliset yritykset. Uuden talouden edelläkävijöitä? TEM-julkaisuja