Aamulla 10.12.2014 Ylellä oli kiinnostava uutinen Led-valon kehittäjät palkittiin fysiikan Nobelilla. Uutisessa kannattaa kiinnittää huomiota erityisesti tähän:
”Palkintoperusteluissa todetaan, että vaikka keksintö on vasta 20 vuoden ikäinen, se on jo auttanut tuottamaan valkoista valoa täysin uudella kaikkia meitä hyödyttävällä tavalla.”
Käytännössä tässä sanotaan, että näin merkittäviin innovaatioihin tähtäävä tutkimustyö tarvitsee valtavasti aikaa ja rahoitusta, joka ei voi riippua nopeisiin voittoihin pyrkivästä yksityisestä pääomasta.
Yksityinen raha ei viihdy riskialttiiden, pitkäaikaisten kehitysprojektien parissa.
Itse asiassa moni todella arkipäiväinen, nykyään jo niin pitkälle arkeemme juurtunut tekniikka, ettei siihen edes kiinnitä huomiota, on alunperin kehitetty julkisella rahoituksella ja sektorilla.
Asiaa on tutkittu. Esimerkiksi taloustieteen professori Mariana Mazzucato tuo esille kirjassaan The Entrepreneurial State (2013), että internetin ja GPS:n lisäksi myös esimerkiksi iPhonesta löytyvä kosketusnäyttö on alunpitäen julkisen kehitystyön tulosta. Suomessa usein hehkutetulla Nokialla on myös juuret vahvasti julkisella sektorilla.
Aivan samalla tavalla Googlen ja Facebookin algoritmit on kehitetty julkisella rahalla, yksityiset tahot ovat vain muuttaneet ne voitonteon välineiksi. Mazzucato moittiikin näitä tahoja siitä, että yritykset ovat usein haluttomia maksamaan veroja takaisin sinne, mistä heidän hyvinvointinsa on peräisin.
Olisi aika miettiä yksityisen ja julkisen sektorin roolit uudestaan. Kuinka pitkälle esimerkiksi niin sanotun kestävän kehityksen periaatteita on mahdollista toteuttaa, jos uutta teknologiaa ei voida kehitellä ilman lyhytnäköisiä taloudellisia intressejä?
Nähdäkseni julkisen sektorin ideologinen demonisointi pitäisi lopettaa. Tämä ei tarkoita, etteikö sen roolia ja tehtäviä voisi miettiä uudelleen.
Rötösherranen 